Kambodza kehittyy

Olen käynyt Kambodzassa tähän mennessä kahdesti lähes kymmenen vuoden välein, ja maa on kehittynyt tuossa ajassa huimasti erityisesti turistia ajatellen. Tärkein vierailukohde, valtava Ankor Watin alue on tullut monelle tutuksi ja päihittää näyttävyydessään minun ajatuksissani edelleen esimerkiksi Egyptin pyramidit.

Ensimmäinen matkani tammikuussa 2001 oli yksi ensimmäisistä Suomesta Kambodzaan järjestetyistä seuramatkoista ja meidät turistit otettiin innokkaasti vastaan niin Phnom Penhissä, sen ympäristön maaseudulla kuin Siem Reapissa ja sen kuuluissa Ankor Watissa. Tuota ajankohtaa ennen maassa oli vuosikausia raivattu maamiinoja eri puolilta, eikä silloinkaan saanut poiketa sivuun turisteja varten varmistetuilta teiltä. Sadekausi oli tehnyt suuria murtumia varsin taajaan jopa pääkaupungin kaduille ja maan ainoa päällystetty valtatie 1 Phnom Penhistä Siem Reapiin oli paikoitellen ajettavissa vain toista kaistaa pitkin. Pääkaupungin kaduista saa kuvan jo matka-ajoista: vajaan 15 kilometrin matka keskustasta laitakaupungille vei melkein tunnin. Siem Reapissa ei ollut silloin yhtäkään päällystettyä katua. Minulla ei ollut tuohon aikaan vielä kunnon digikameraa, joten harvat kuvat olen skannanut paperikuvista.

Mekongin ja sen kahden sivuhaaran risteyksessä oleva pääkaupunki Phnom Penh on sekoitus siirtomaa-aikaa ja perinteisen tyylin rakennuksia, kuten upea kuninkaan palatsialue. Järvi sinVuonna 2001 suurin osa kaupungista oli kuitenkin rähjäistä eikä katukuvassa näkynyt muita autoja kuin harvakseltaan yli kymmenen vuotta vanhoja Toyta Crowneja. Vaikuttavimpia nähtävyyksiä oli iltaristeily Mekongilla, käynti punakhmerien kidutuslaitoksessa – entisessä koulussa – ja tietysti Kuoleman Kentillä. Yhdysvallat etunenässä me länsimaalaiset katsoimme noita julmuuksia läpi sormiemme. Kambodza vapautui punakhmereistä 1970-luvun lopulta alkaen vietnamilaisten armeijan avulla, joka oli ensin karkoittanut amerikkalaiset sotajoukot omasta maastaan. Suosittelen tosissaan käyntiä noilla lähihistorian paikoilla.

Siem Reapin kaupungin ja samalla koko Kambodzan suurin nähtävyys Angkor Wat syntyi noin tuhat vuotta sitten Tonle Sap -järven rannalle muun muassa sen erinomaisten kalasaaliiden ja riisinviljelymahdollisuuksien ansiosta. Järvi on yksi maailman erikoisuuksista: kun sadekausi on lopuillaan, järven koko kasvaa nelinkertaiseksi kuivan ajan koosta. Järveen johtaa Phnom Penhistä alkava Sap-joki, joka virtaa sadekauden loppupuolella järveen päin ja kuivan ajan lähestyessä pois järvestä. Virtauksen suunnan muutoksen ajankohta on etukäteen laskettavissa hyvin tarkasti, mitä tietoa muinaiset khmer-kuninkaat käyttivät seremoniassa, jossa he alamaisten nähden käskivät joen muuttaa virtaussuuntaansa. Ihan ilmeisesti niin voimakkaat kuninkaat olivat silloin jumalallisia olentoja!

Viime käynnillä Siem Reapiin muutos edellisestä käynnistä oli valtava: upeita hotelleja heti lentoasemalta alkaen ympäri kaupunkia ja Angkor Watissa oli runsaasti rajoituksia turistien liiallisen kulun estämiseksi vanhoilla raunioilla sekä paljon kunnostustöitä menossa. Siem Reapin kadut olivat saaneet asfaltin, ja kehitysjärjestö Planin ohessa kaupunkissa oli lukuisia muita avustusjärjestöjä. Kävimme kummityttömme luona maaseudulla parikymmentä kilometriä Angkor Watista ja totesimme paljon saadun aikaan, mutta paljon olevan vielä tehtävää. Eräälle Planin rakennuttamalle koululle oltiin rakentamassa ensimmäistä makean veden kaivoa, mutta kummityttömme kotona ei ollut edes minkäänlaista huussia: perheen pikkupoika kävi heittämässä vetensä talon vierustalle vieraiden katsellessa. Tarvitaan siis paljon muutakin apua kuin turistien tuomat rahat.

Jos Kambodzaan menet, suosittelen ehdottomasti tutustumista paikallisiin nimenomaan kaupunkien ulkopuolella – ja osallistumaan vapaaehtoiseen avustustyöhön jonkin järjestön kautta!